Tosiaan saarelta lahto tapahtui muutamaa paivaa aikaisemmin kuin olin suunnitellut, rupes vaan tuntumaan silta etta eikohan naa rannat ole jo nahty. Tarkoituksena oli alunperin ottaa mahdollisimman aikainen vene pois rannalta, jolloin ehka pystyis valttamaan keskipaivan kuumuuden veneessa. Mutta kun ranskis ehdotteli etta vois lahtee vasta puol yhden veneella, koska sitten ei joutuisi odottelemaan Bangkokin bussia niin kauaa Ranongissa. Jostain syysta sitten myos itse paatin suostua tahan ehdotukseen. Ja niinkuin yleensa aina kun mun pitais matkustaa pitempi matka, pakki sattuu olemaan sekaisin. Onneksi ranskiksella sattui olemaan laaketta jolla sain doupattua itteni pelikuntoon matkaa varten, talloin en kuitenkaan osannut arvata minkalainen matka tulee olemaan..

Veneen piti lahtee puol yhdelta rannalta, mutta kello tais olla lahempana kahta kun paastiin lahteen. Ja kas kummaa merenkaynti oli erittain kovaa ja pienessa pitkahantaveneessa joutui todella keskittymaan ettei okkipokki paasis nousemaan yleisiin atmosfaareihin. Arvasin etta saaren laheisyydessa olisi viela kohtuullisen helppoa mutta kun ylittaisimme avomeri osuuden helvetti olisi irti, ja niinhan se olikin. Istuin reunimmaisella penkilla ja nautin noin 3 tuntia kestavasta merivesisuihkusta. Kun paastiin perille tuntui silta etta mun vasenmassa poskessa oli noin parin millin kerros suolaa. Ranskiksen mielesta oli erittain hyvin huvittavaa etta mun toinen puoli naamasta oli "valkaistu", itse en nahnyt tassa mitaan huvittavaa.

Ranongissa sitten otettiin lavataksi bussiasemalle, jossa selvisi etta bussi bangkokkiin lahtee noin puol yhdeksan aikoihin. Ja kyseessa ei ollut nukkumabussi vaan tavallinen VIP bussi. Ranskiks paatti jaada odottamaan sita, mutta mina paatin ottaa minivanin Chumponiin, ja yrittaa ottaa junan sielta. Tassa vaiheessa kaikki meni viela taydellisesti, minivani lahti 10min sisalla ja hehkuttelin ranskikselle etta oon muuten aikasemmin Bangkokissa, eihan se nyt ihan niin mennyt. Chumponin rautatieasemalla muistin etta nukkumavaunut on yleensa aivan taynna ja suunnitellut menevani oli aivan tayteen buukattu. Joten jouduin ensinnakin odottamaan 2330 asti ja ainoa paikka siina junassa oli ykkosluokan nukkumahytti, joka on kohtuullisen hintava(1100bht, eli noin 22e)

Taytyy kylla sanoa etta ensimmaiset kokemukset nukkumavaunusta Chiang Maihin olivat kohtuullisen perseesta, mutta taa oli aivan luksusta. Nukuin kuin pieni porsas koko matkan, ja perilla bangkokissa konnari joutu potkimaan mut ylos. Hyttikaverina mulla oli joku thai kloppi, joka tuntui olevan niin kauhuissaan musta etta ei paastanyt pihaustakaan ylasangylla koko matkana. Perilla olin noin kahdeksan aikaan aamulla, joten bussi ranongista olisi ollut 3 tuntia nopeampi ja noin 2,5 kertaa halvempi, mutta oli ainakin mielenkiintoisempaa.

Perilla sitten suuntasin Khao Sanille tuttuun Mom's GH:n, joka on ainakin siisti ja omaa myos kuuman suihkun. Nokkelimmat lukijat ovat varmaan huomanneet etta suosin paljon Mom's, Mama's, Papa's yms nimisia paikkoja :D. Jotenkin omat kokemuset sen nimisista paikoista on aina olleet hyvia.

Tanaan olis reissua jaljella 4 paivaa ja huomenna vaihdankin majataloa, taktisesti parempaa paikkaan lahelle Siam Squarea, jossa sitten teen ostoksia ja lauantai aamuna kavaisen Weekend marketissa. Nailla puheilla nama on todennakoisesti viimeiset kirjoitukset Thaimaasta, ehka palaan lyhyella raportilla kotsuomesta. Kuvat tulevat paivittymaan osoitteseen mikkopeltonen.kuvat.fi/kuvat/, kunhan saan muistikorttini putsattua. Kuvia saa ja pitaa kommentoida ja kaikki kritiikki on aina paikallaan.

Kiitos ja anteeks

Ranongiin saapuessa, paatin luottaa Lonely Planettin matkaoppaaseen majatalon valinnassa, ja niin kuin yleensa eihan siita seuraa muita kuin pettymyksia. Olihan huone erittain siisti, mika oli ainoa totuus paikasta. Muttei se todellakaan ollut viihtyisa, rento ja omannu todella mukavaa parveketta (oli siella parveke mutta se oli taynna romua). Lisaksi lonelyplanetin kehuma mukava omistaja nainen, ei todellakaan ollut uudesta seelannista ja kaiken lisaksi yritti koijata lipuissa. Onneksi paikassa ei tarvinnut yopya kuin yksi yo, koska kaiken muun lisaksi huone oli kuin ruotsalainen sauna, eika pienesta viipperasta katossa ollut todellakaan mitaan hyotya. Positiivista oli etta tapasin majatalossa Californialaisen miehen ja ranskalaisen tyton ja meista tuli eraanlainen tiimi, koska olimme kaikki suunnittelleet siirtya Koh Changille.

Pienille saarille kuten Koh Chang (alkaahan sekottako isoon burger kingien yms tayttamaan saareen Siamin lahdella) saapuessa on hauska seurata vanhemman vaeston selviytymista maihinnoususta. Satamaahan naissa paikoissa ei ole vaan vene, yleensa pitkahantavene, jysayttaa suoraan rannalle jossa sitten tapahtuu ns. rantautuminen. Huvittavin tilanne mita naissa rantautumisissa nahnyt on, kun eras nainen jouduttiin kantaan rantaan koska han ei halunnut kastella jalkojaan. Itsella on aina hirvea mielikuvitusleikki Amerikkalaisten maihinnousuista Japanin saarille toisessa maailmansodassa, mutta tietyista syista en kehtaa elaytya tilanteeseen joten pyrin vaan kayttaytymaan niin kuin muutkin..

Koh Changilla aika meni nukkuessa,syodessa, lukiessa kirjaa, nukkuessa yms. Saarella itsessaan ei ole mitaan ihmeellista tekemista. Mutta luonto on ihmeellinen, eras heppu sanoi etta oli mennyt varta vasten Borneoon katsomaan erasta lintua, jolla on isonokka ja pitaa isoa kovaa aanta (nimea en tieda), ja talla saarella niita voi nahda bungalowin riippumatosta kasin. Mitaan yoelamaahan on saarelta turha odottaa, satunnaisia paskanjauhamis sessioita nuotion aaressa lukuunottamatta. Sahkoa ei myoskaan saarella ollut joten paivarytmi muodostuu lahinna paivanvalon mukaan. Ja illalla kynttilat ovat kovassa kaytossa. Meidan "tiimi" majottautui Mama's bungalow paikkaan joka osottautui mainioksi paikaksi. Ruoka oli maittavaa ja hinnat kohdillaan, kalleimmasta bungalowista olisi joutunut maksamaan 300 patia ja se oli aivan meren rannassa loistavalla paikalla. Itse jouduin ottamaan yhden ylarinteesta mutta samallase oli hivenen halvempi (250).

Saarella tapahtui mielenkiintoinen episodi eraana aamuna. Edellisena aamuna meidan ja naapuri bungalowin henkilokunnan kanssa oli jotain sanaharkkaa rannalla, kun "huoltovene" saapui tuomaan vihanneksia, viinaksia, kanaa yms muuta tuiki tarkeeta saaren eloa varten. Tana kyseisena aamuna kun vene saapui bungalowien vaki myllas taas rannalle odottamaan tavaroitaan, mutta talla kertaa miehilla oli mukana bambukepit. Taas tilanne muodostui sanaharkalla ja sitten oli vuorossa pienta pystypainia ja lopuks miehet nuiji toisiaan kepeilla. Ja nuijiminen oli todellakin totista, toinen paasi huitaseen toista ohtalohkoon silla seurauksella etta veri tirskahti ja lopulta mies oli aivan veressa. Syyta tahan kayttaytymiseen en vielakaan tieda, mutta luulis ettei kyseessa oli kiistelya muutamasta porkkanasta.

Saarelta lahto ja siirtyminen bangkokkiin onkin sitten jo uusi tarina joten jatkan siita myohemmin nyt tuntuu silta etta sormet lahtee irti napyttamisesta

Ja viimeisilla tarkoitan, etta matkaa on viela jaljella 11 paivaa. Nyt olen Thaimaan ja Burman(Myanmarin) rajakaupungissa Ranongissa ja huomenna olis tarkoitus siirtya nauttimaan viimeisista rantahetkista vahaan aikaan pienelle Koh Changin saarelle.

Viimeiset paivat olen viettanyt Krabin kaupungissa rentoutuessa ja nukkuen hyvin. Puhtaiden valkoisten lakanoiden valiin olisi voinut juuttua pitemmaksikin aikaa, varsinkin kun se oli saarien jalkeen erittain halpaa, mutta katsoin parhaimmaksi vaihtaa paikkaa. Syita tahan loytyy monia:

Ensikseen Krabissa rupesi oikeastaan jo todella paljon arsyttamaan vanhat pierut, jotka tulivat avautumaan(yleensa yhden sam song pullon jalkeen) siita kuinka me reppureissaajat vain kalastetaan nuoria tyttoja, mita helvettia? Yhdelta kysyinkin etta mikas hitto se on sanomaan mitaan ku lahentelee 65, toinen jalka on jo haudassa, ja kulkee noin parikymppisen pimatsujen kanssa venttiili pystyssa ympari Krabin katuja. Meista ei ikina tullut ystavia..

Toisekseen kolmannen kayntikerran jalkeen nahtavyydet rupesivat oleen jo niin vaikeasti tavoitettavia etta yhtena paivana ajoin skootterilla yhteensa 120 kilsaa(joista 20 helvetinmoisessa vesisaateessa) vain nahdakseni, etta on Thaikkujen lomapaiva ja he olivat suunnittelleet myos menevansa kuumille lahteille. Oikeasti en ole ikina nahnyt, etta halkaisijaltaan 20m olevaan lahteeseen mahtuisi niin paljon ihmisia. Onneks silloin paatin kuitenkin jatkaa syvemmalle viidakkoon ja loysin erittain upean lahteen. En ole ikina nahnyt niin kirkasta vetta kuin siina oli, ja paatinkin karistaa ajomatkalla kertyneet hiet siina uimalla, ja koska uimahousuja ei tietenkaan tullut mukaan, eika paikalla ollut ristin sieluakaan paatin tehda sen, ihan kostoksi, aivan nakkena. Onneks sain nauttia naku-uinnistani aivan yksin, eika paikalle ilmaantunut tuhansia japanilaisia turisteja kameroidensa kanssa, joten isompia ongelmia ei syntynyt. Taytyy sanoa etta on upeaa uida keskella metsaa pienessa kirkkaassa lahteessa, kun kaukaisuudesta kuuluu vain apinoiden alamolya. Ehka siihen sitten jossain vaiheessa loytyy jokin syy miksei siina kukaan uinut mutta tuskin se pahempaa teki, kuin uida siina kusitykkien taivaassa joka sijaitsi 1,5 kilometrin sisalla.. (Suomessa kuitenkin ilmenee etta muhun on iskenyt joku vitukas loiselain :D)

Toissa iltana Ko Lipella ollessani, ja kyllastyneena katsellessani Venalaisturistien melskausta paatin, etta nyt on pakko vaihtaa paikkaa. Toisaalta ei lompakko olis muutenkaan kestanyt sita paikkaa, vaikka rannoillaan ja kristallinkirkkaan veden ansiosta paikkaa voisi pitaa paratiisina.

Joten kruuna ja klaava, kunkun paa oli Malesiaan ja temppeli takaisin Krabiin. Niinhan siina sitten kavi etta kolikko naytti etta mun pitais palata Krabiin, joten talla hetkella istun Krabissa nettikahvilassa ja vietan aikaa kuunnellen musiikkia youtubesta ja soitellen kotivaelle. Ja ennen kaikkea yks seikka on tarkein taalla talla hetkella, paasee puhtaiden lakanoiden valiin ilman mitaan lemmikkielaimia.

Lemmikkielaimista puheen ollen, tahtihetkeni tapahtui Ko Lipella bungalowin partsilla kun nautiskelin kaikessa rauhassa Singhaani. Partsille jostain syysta ilmaantui erittain suuri Cascada vai mika gus gus onkaan (sirittava pienen nyrkin kokoinen mollianen). Samalla hetkella naapurista rupesi kuulumaan kevytta kenttavittuillua siita etta mita aion tehda sille, tasta suivaantuneena ilmoitin etta satuin joskus olemaan kohtalaisen hyva pesapallossa ja hain sisalta luudan ja pamautin cascadan tms. naapuri mokin partsille missa se aheutti ansioittua kaaosta, kun samalla mina nautiskelin iltabissestani.

Todellakin kaksi viikkoa olisi reissua jaljella ja suunnitelma on tama: (tahan mennessa kaikki suunnitelmat muuttunut) Jumittaa muutama yo Krabilla ja menna snorkailu reissulle seka kalastaan. Ottaa bussi Ranongiin Burman rajalle ja ehka vierailla pienella Ko Changilla, jonka kuuleman mukaan pitais olla hieno paikka. Ranongista pitaisi sitten myllata Chantanaburiin ja sielta Bangokkiin, jossa toivottavasti tilanne on rauhottunut eika kunkku ole kuollut.

Viime kerrasta taitaakin jo olla jonkin verran aikaa, kun tanne jotain kirjottelin. Ja taytyy myontaa etta motivaatio kirjoitella tanne jotain turhuuksia on aika pieni :)

Mutta tosiaan noin kymmenen paivaa sitten olin veneessa joka lahti krabin satamasta ja maaranpaana oli Raylee ranta. Matka kesti n. 30 minuuttia pitkahantaveneella. Onneks tapasin veneessa pari ruotsalaista jannua, koska Rayleen majoitus osottautui todella kalliiks sen laatuun nahden. Chedilla ja Henningilla (ruotsalaiset jannut) oli tiedossa paikka nimelta Rapala, jonne paatettiin sitten suunnata. Paikassa oli vain 600BHT:n mokkeja vapaana joten me paatettiin jakaa se kolmistaan. Olihan se tietysti huomattavasti halvempaa jakaa se mokki, mutta kylla taytyy sanoa etta siina luukussa oli aamuisin kuoleman haju..

Krabin jalkeen suuntasin kahden lukioaikaisen kaverin kanssa, jotka lensivat Krabiin Bangkokista, Koh Jumin saarelle. Koh Jumi on vielakin erittain hiljainen paikka. Sahkoa paikassa ei ole yolla ja meidan ollessa saarella siella oli jotain ongelmia saada makeaa vetta. Joten suihkussa ei tullut kaytya pariin paivaan, ainoa peseytymiseen verrattava oli uiminen meressa.

Koh Jumilla asuminen oli kylla yhta avaraa luontoa, varsinkin yolla. Apinoita, hamahakkeja, isoja liskoja ja erittain kova aanisia lintuja pyori koko ajan mokin ymparilla ja sisalla. Ikavinta oli kuin kohtuullisen iso lisko tippui vessan lattialle, ja kun vessa oli todella pieni siella oli katta ja jalkaa ilmassa vahan aikaa kun etsimme paikkaamme, onneks liskoa yokotti mun nakeminen yhta paljon kuin mun sen joten kohtaaminen oli erittain pikainen. Toinen ikava yllatys oli samaisessa vessassa vieraileva erittain iso hamahakki, joka oli vielapa erittain nopea liikkeissaan. Onneksi hamahakki tajusi vetaytya kun aloin uhkailemaan sita luudalla.

Nyt ollaan sitten viela samalla porukalla Ko Lantalla, joka tuntuu olevan jonkin nakoinen Ruotsalaisten kolonia. Syy taalla viipymiseen loytyy Olympialaisissa ja huomenna pitaisikin menna katsomaan Ruotsi-Suomi matsia laheiseen Ruotsalaiseen ravintolaan. Taytyy toivoa etta Suomi klaaraa pelin.

Ps. Pyydan anteeks erittain epaselvasta kirjoituksesta. Eilinen soppa paiva lahti aivan kasista ja taisin olla nukkumassa noin 8 aikaan aamulla.

Muutama paiva sitten oli viimein aika lahtea Ko Taolta kun terveys ja ennenkaikkea maha sen salli. Paatin ottaa laivan Ko Taolta suoraan Surat Thaniin. Laivamatka kesti noin viisi tuntia ja sisalsi yhden laivanvaihdon. Matka Ko Taolta Ko Phanganille meni leppoisasti, itseasiassa nukuin kuin tukki laivan ilmastoidussa kabiinissa, joutu ihan pelastyyn kun laivan henkilokunta tuli kysymaan etta mihin olen menossa. Unen tokkuraisena vastasin etten ole ihan varma, joka hanen mielestaan oli varsin hauskaa. Mista hitosta nyt tollaisiin vaikeisiin kysymyksiin osais vastata juuri heranneena, sehan on selvaa etta menen sinne minne laivakin joten miks kysya tyhmia.. Ko Phanganilla sitten uusi laiva oli aivan tupaten taynna krapulaisia ihmisia, joten laivamatka muuttui huomattavasti epamukavammaksi, myos istumapaikka oli huomattavasti huononpi. Kun tahan lisaa viela kohtuullisen kovan merenkaynnin, niin nukkuminen oli aivan mahdotonta.

Vaikkei Surat Thanissa juuri mitaan nahtavaa olekkaan paatin viettaa siella yhden yon. Majataloissa ei ollut hirveesti valinnan varaa mutta loysin yhden erittain mukavan paikan 250BHT/yo hintaan. Oli kylla erittain mukavaa nukkua valkoisten lakanoiden valissa ilman muurahaisia. Illalla myos suoritin tiedustelua seuraavan paivan matkasta Khao Sokin luonnonpuistoon kaikki paikat joista kysyin tarjosi vain 300patin hintaista Vippi minivania ja mukamas lokaalibussia ei ollut olemassa Khao Sokkiin, tata en todellakaan uskonut joten paatin aamulla etsia vanhan motokuskin, joka varmasti heittaisi mut lokaali bussiasemalle ilman ylimaaraisia tarjouksia "paremmista" linjoista. Aamulla vanhan parran metsastys oli varsin ansiokas, onnistuin loytamaan yhden heti kadunkulmasta, ja kyseinen mies suostui heittamaan mut asemalle 20patin hintaan. Asemalla sitten kyselin bussia jolla paasisin Khao Sokkiin, ja kummasti alkoi loytymaan. Hintaa bussille muodostui 80 patia mika oli mielestani kohtuu hinta.

Hakellyin Khao Sokin kauneuteen heti kun sinne paasin ja mielessani jo uhosin etta aion jumittaa siella pitempaankin. Kun majoitukseeni tutustuessa tajusin etta kaytossani on myos lammin suihku, olin aivan myyty. Seuraavaksi paivaksi buukkasin itseni "kukkaretkelle", ja ei kyseessa ei ole marihuonan kerays retki burman puolelta vaan vierailu vuorella jossa kasvaa ja kukkii maailman suurimpina kukkina pidetyt rafflesiat, vai mika se nyt oli. Kavely vuorelle ei ollut niin helppo kuin oletin, kaytannossa kiipesimme 45+ asteen rinnetta ylospain 1,5h ennenkuin saavutimme paikan missa kukkaset esiintyy. Siella sitten oli monia kukkasia jotka eivat olleet viela kukassa, mutta onneksi loysimme yhden joka oli taydessa loistossaan, sita sitten ihmettelimme kuin suurimmatkin hortonomit, otimme kuvat ja lahdimme takaisin. Paluu matkalla naimme tolkuttoman ison hamiksen. Mutta loppujen lopuks retkessa ei juuri mitaan kauheen ihmeellista ollut, odotin etta olisimme nahneet apinoita, lintuja ja muita elioita, mutta ilmeisesti onni ei ollut myota.

Illalla sitten juhlin tata saavutusta muutaman kaljan merkeissa laheisessa baarissa nimelta Chillout. Siina sitten baaritiskilla istuessa sain ylennyksen oluen nauttijasta suoraan baarimikoksi kun paikan pitajan piti menna hoitamaan nopeasti joku asia, joka jai mysteeriksi. Nainen selosti vain etta tassa on hinnasto Singha on 70 Chang 60 pista rahat tahan kippoon. Luulin tata ensin vitsiksi mutta kun nainen lahti pratkallaan johonkin tajusin etta han oli tosissaan. Paikalla ei onneks ollut kuin kolme ihmista mina mukaalukien, joten jouduin tekemaan vain yhden yksinkertaisen rahastuksen kahdesta Changista. Mutta naa on taas naita tilanteita joita ei kylla hirveen usein kohtaa Suomessa, vai monessako perusrakalassa baarimikko lahtee ja jattaa baarin kaljaa lipittavan muukalaisen haltuun :D

Nyt olen sitten Krabissa ja huomenna pitaisi menna Raylee rannalle, ja jumittaa sinne jos vaan paikka miellyttaa.

Kylla olen vielakin Ko Taolla, mutta siihen tapahtuu muutos huomenna aamulla jos poseidon suo ja uskon ettei silla mitaan sita vastaan ole. Paadyin olemaan Ko Taolla suunniteltua pitempaan koska noin 4 paivaa sitten sairastuin erittain epamukavaan mahatautiin joka piti mut sangyssa viimeiset paivat, toisin sanottuna yolla kuumetta ja paivalla tarvitsi olla 30s paassa vessasta.

Tosin paivat ennen sairastumista ovat olleet erittain mukavia. Olen kiertanyt eri rantoja ja tavannut tuttuja ja tuntemattomia, katsonut aurinkonlaskuja, snorklaillu, ollut kalastamassa yms. Aika on kylla kulunut todella hyvin, tosin jotkut paivat ovat tulleet vahan kalliiksi johtuen lahinna seurasta, viikon tai kahden lomalaista tuskin hirveasti kiinnostaa paljonko taksi maksaa toiselle puolelle saarta kun taas minulle se on sikahinta, josta tietysti kuitenkin hymyillen oman osani maksan.. Tosin olen uskotellut myos itselleni etta olen myos lomalla, lomalla matkustamisesta Kamputsean jalkeen.

Niin joo, otsikkona taisi olla avautuminen se seuraa seuraavaksi:

1.En tieda mita ihmetta juuri niina paivina on tapahtunut kun olen ollut kipeena mutta laheisen Eazy Baarin rento ilmapiiri on muuttunut suorastaan helvetiksi joka jatkuu aina kasista aamu neljaan. Ja asiakaskuntana tuntuu olevan jotain jenkkiurpoja joidenka vastaus ilmeisesti kaikkeen on joko "WHOOAOAA!" tai "HOOOA-AAH". Ja tama stn alkukantainen mylvinta kuuluu erittain selvasti huoneeseeni, enka todellakaan ole herkka tan kaltaisille aanille (ehka johtuen opiskeluaikaisestani majoituksesta) mutta tama on jotain kasittamatonta.

2. En ymmarra mista helvetista muurahaiset ovat keksineet saada paahansa perustaa koloniansa mun sangyyn, tai ainakin yrittaa sita. Tietysti mina tiukkana vapaustaistelijana murskaan niiden haavet valtakunnasta noin kerran yossa, mutta tama on erittain raivostuttavaa.

3. Naapuriin muutti pariskunta, jotka ilmeisesti ovat haamatkalla, jokainen voi tehda oman paatelmansa miten tama vaikuttaa nukkumiseeni.

4. Geckot ovat ottaneet mut niiden kohteeksi. Ennen pidin, ja pidan vielakin, naita erittain mukavina otuksina, mutta eras yksilo on ottanut mut eraanlaiseksi kohteeksi. Viimeisen 4 yon aikana ainakin kerran se on herattanyt mut. Se joka on tavannut Geckoja matkoillaan tietaa niiden aantelyt. Joko, miten se nyt kirjottais, "tvik tvik tvik!" tahi sitten hauskempi "gnup gnup gnup............ GECKO!!! GECKO!! GECKO!!" Niin tama paskiainen hiipii aina yo aikaan mun korvan juureen ja aloittaa tuon jalkimmaisen, ja voin kertoa etta talla yksilolla on erittain kova aani..

Mutta silti taytyy sanoa etta nautin olostani, varsinkin nyt kun olen tervehtynyt. Ja huomenna pitais lahtea taas siirtymaan. Suunnitelmana on ottaa botski kohti Surat Thania ja viettaa ehka yo siella ja siita sitten edelleen Khao Sokin luonnonpuistoon.

Tosiaan muutama paiva sitten saavuin Ko Taolle. Olin aikasemmin kuullut tarinoita naista busseista, jotka lahtee Khao sanilta, etta niissa tapahtuu napistyksia ja etta on suuri todennakoisyys menettaa jotain tavaroita. Itsella ei ollut kuitenkaan mitaan ongelmia, mutta vieruskaverilta havisi mysteerisesti 5000 patia yon aikana. Epailen kylla etta rahat havisi tauon aikana kun kaveri tyhmasti jatti laukkunsa sisaan.

Uuvuttavan bussimatkan jalkeen saavuttiin Chumponin satamaan. Chumponista lahtee laivat sitten edelleen kohti Ko Taota, Ko phangata ja Ko samuita ja paikka oli taydellinen helvetti, kiitos jenkkituristijien joidenka mielesta oli erittain huvittavaa olla perseet aamu kuudelta. Kyseinen porukka oli siina kunnossa etta he jo mm. kavivat kakkosella vessan vieressa, ei vessassa. Mita helvettia? Siina juttelin eraan Etiopialaisen tyypin kanssa ja toivottiin etta heita varten olisi erillinen laiva, noh eipa ollut. Laivamatka meni sitten katsellessa kun tyypit oksensi, heilu kannella, kaatuili ja oli muuten vai urpoja. Melkein huvittavin asia mita olen nahnyt koko reissun aikana tapahtui noin puolessa valissa matkaa. Kuvitelkaa noin 150+ kg laski amerikkalainen seisomassa kannella, yrittaen pysya pystyssa, huutamassa "This is most beutiful shit what i have ever seen!!".

Ko Taolla sitten kavelin satamasta toiselle puolelle saarta Chalok ban bayhyn (varmasti vaarin kirjoitettu) josta sitten loysin kaikki vanhat tutut Don Detilta + uusia naamoja. Huoneenkin onnistuin saamaan mika on hivenen kallis yksin maksettavaksi mutta eipa taalta halvemmallakaan loydy, maksan 300patia yolta huoneesta fanilla ja vessalla, mika on mun mielesta ihan ok.

Paivat on sitten kulunut snorklailessa, mihin olen jaanyt taysin koukkuun. Kalojen yms katseleminen on todella addiktoivaa touhua. Toissapaivana yritin nahda merikilpikonnia yhella rannikolla jonne ne kuulemma kokoontuu aina auringonlaskun aikoihin. Samana iltana Jonathan(kanukki don detilta) oli nahnyt ja seuraillut yhta pitkan aikaa. Itse en ollut yhta onnekas, nain vain vitun ison Trigger fishin joka on erittain vitukas tapaus vedessa. Trigger fish on erittain aggressiivinen kala jos sen reviirille eksyy. Kalalla ei ole montaakaan hammasta, mutta se kuulemma saa ikavaa jalkee aikaseks jos huonosti kay. Lisatietoa loytyy mm. Googlesta.

Kalan nakemisen jalkeen paatin etta saa kilpikonnat jaada talta paivalta, lahinna ajatus kalan hyokkaamisesta rupesi kuumottavaan liikaa :). Rantautuminen ei sitten mennyt ihan kasikirjoituksen mukaan, ranta oli matalampi kuin milta naytti ja sain ikavan haavan jalkaani kun tulin rantaan. Onneksi haava tuli kivesta, eika korallista joten se on ihan ok. Viime paivat olen sitten tassa putsaillu ja hoivaillu haavaa. Joten odotan vaan sen parantumista, jotta voin snorklailla huolettomasti, ilman tulehtumisriskia.

Parin paivan paasta olisi Ko Phanganin saarella Full Moon bileetkin, mutta paatin olla menematta. Laivamatka todisti minkalaista porukkaa siella kuitenkin suurin osa on. Todennakoisesti vietan Full Moonini jollain rannalla katsellessa auringon laskua, mika on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin paaton ordaaminen.

Mikko kiittaa ja kuittaa, ja palailee taas joskus erittain epaselvan selostuksen kanssa. Kiitos ja anteeks

Vaikka hirveasti viime kirjoituksessa vakuuttelin, etta laitan kuvia viimeistaan Bangkokista, niin taytyy sanoa vain etta ei onnistu. Koneet eivat jostain syysta suostu lukemaan muistikorttiani. Toivotaan etta kyseinen kortti toimii Suomessa, muuten saan hirvean itkupotku raivarin.

Viimeiset paivat Kamputseassa olivat suoraan sanottuna perseesta. Kun saavuin Sisophonin pieneen kylaa huomasin, etta olen ainoa lansimaalainen ko paikassa, mika sinansa on ihan mielenkiintoinen ja hyva juttu. Mutta tassa tapauksessa olin heille kaveleva raha-automaatti, ja joka paikassa hinnat olivat suorastaan torkeita. Mm. iso kalja maksaa yleensa noin 2 taalaa, niin taalla se maksoi mulle 3,75$. Majatalon naisetkin yrittavat torkeasti vaittaa mulle etta he ovat tayteen buukattu ja etta ainoa huone vapaana maksaa  7$. Kysyin sitten naisilta etta miten ne voi olla mukamas taynna kun missaan ei nay ihmisia, ja kummasti loyty lisaa huoneita, tosin hinta ei pudonnut kuin pari taalaa.

Illalla paatin, etta hitto mahan lahden tasta perslavesta pois heti kukonlaulun aikaan. Heratyskellon pistin soittaan puol kuudelta ja menin aikasin nukkumaan. Aamulla sitten kommin pihalle majatalosta ja sanoin hyvastit naisille ja lahdin kavelemaan bussiasemaa kohti. Talloin sain kuulla etta ainoa bussi lahtee 12-13 aikoihin. Ja kun kello oli vahan yli kuusi aamulla odotus olisi ollut tuskainen, talloin muistin lava-autot jota paikalliset kayttaa kulkeakseen paikasta A paikkaan B. Vaivattomasti loysin klopin joka sanoin menevansa Poipettiin(Kamputsean ja Thaimaan rajalla) kunhan auto vaan tayttyy. Hinnastakin paastiin yhteisymmarrykseen varsin nopeasti, 50km matka maksoi 6000rielia(1,5$) jota pidin varsin hyvana diilina. Noh hyppasin lavalle odottelemaan lisamatkustajia, ennestaan siella oli jo kaksi jatkaa venailemassa. Odotus ei onneksi ollut kauheen pitka, noin 15minuutin odottelun jalkeen paikalla pamahti kymmenkunta kaakattavaa akkaa+ toistakymmenta sakkia mangoja. Ei muutakuin mangot katolle ja akat lavalle ja menoks, matkalla naita akkoja huvitti hirveasti siniset silmani,ja kaikki kavi niita vuorotellen ihmettelemassa, mika sinansa oli varsin huvittavaa.

Rajalle saavuttiin noin 45 minuutissa ja rajan ylitys oli erittain vaivaton, ja Thaimaan puolelta otin paikallisbussin Bangkokkiin. Matka meni leppoisasti nukkuessa ja patonkia pureskellessa. Bangkokissa muhun iski taas suureen kaupunkiin saapumisen kulttuurishokki, ja hetken pyorittyani bussiasemalla minut pysaytti barettipainen poliisi ja vei vahan syrjemmalle. Poliisi halusi tietaa mista olen tulossa, ja kun kerroin etta tulin just Kamputseassa alkoi tajuton kuulustelu. Jouduin levittamaan kaikki tavarat rinkasta bussilaiturille, avaamaan kameralaukkuni ja nayttamaan kameran sisalle, muistikirjan jokainen sivu haisteltiin jolloin multa meinas pettaa pokka mutta onneks poliisin auktoriteetti auttoi pitamaan sen sisallani. Poliisit jatkoivat kuulustelua, ja kysyivat mm. montako kertaa olen ollut thaimaassa, mita teen siella, minne oon menossa, koska lahden kotio, ja nama kysymykset tulivat erittain nopealla tahdilla. Paluu paivan miettiminen loi erittain epaluuloisia katseita, ja mietin etta voi helvetti kohta oon jossain asemalla. Kaikista eniten tassa 15min operaatiossa vitutti laskit brittituristi jotka ottivat tapauksesta kuvia, silloin teki mieli huutaa etta painukaa nyt vittuun siitta pallistelemasta. Onneks mitaan kiellettyja aineita ei loytynyt ja poliisitkin muuttuivat mukaviks, he kertoivat etta samana aamuna ne oli ratsannu Italialaisen miehen joka oli tulossa Kamputseasta ja loytaneet hanelta heroiinia. Kyseinen jatka on varmasti syvassa kusessa, vaihtoehtoina kuolemantuomia tai elinikainen vankeus.

Lopulta saavuin Khao Sanille, ja vaikka olin paatttanyt etten mene kyseiseen helvettiin niin paadyin keskelle sita, huone oli kuitenkin erittain siisti ja mitaan meteliakaan sisalle ei kuulunut joten paatin majottautua sinne. Kaikken parasta oli lammin suihku, viimeinkin sai pesta kaikki Kamputsean paskat pois kunnolla.

Tanaan sitten lahden noin kuuden aikoihin kohti Ko Taota, bussi kestaa 12 tuntia+ pari tuntia veneessa. Ko taolla sitten pitais etsia Kanadalainen ystavamme Don detilta kasiin ja loytaa kohtuu hintainen sukelluskurssi. Sukelluskurssissa lahinna jannittaa se seikka etta meinasin pienempa tukehtua jo pelkastaa Segan Sonic pelin vedenalaiskentassa joten en tieda oon oikea persoona sukelteen. Joten jos ei tanne ilmesty kirjoituksia olen todennakoisesti meren pohjassa.

Aikaisempina viikkoina jaksoin aina avautua Tiinalle kuinka omasta mielesta ko. maa on persiista, mutta nyt taytyy sanoa etta olen muuttanut mieleni. Maa on aivan mahtava kun vaan jaksaa ja viitti kiertaa syrjaisempia paikkoja, normaalien kohteiden lisaksi. Tasta innostuneena mun piti julkaista pelkastaan kuva postaus, mutta osottautui etta tassa koneessa on enemman virus infektioita, kuin naapuri korttelin maksullisessa naisessa(kokemus pohjaa ei ole), joten paatin siirtaa kuvapostauksen myohemmaksi, mutta lupaan etta teen sen viimeistaan Bangkokista.

Eilen vuokrasimme edellisista kirjoutuksista tutun Lilyn kanssa polkupyorat, vakaana aikomuksena pyorailla 15 kilometria pohjoisessa olevalle temppelille. Matkan varrella pysahdyttiin vanhalle Pepsin tehtaalle, joka on ollut tyhjana jo aikansa. Kuulimme etta tehtaaseen on mahdollista menna myos sisalle ja nahda tuhansia pulloja ja vanha pullotuslinjasto, mutta helppoa keinoa emme loytaneet ja paatimme etta ehka on turhan vaarallista yrittaa vakisin.

Temppeli loydettiin varsin vaivattomasti, mutta Angorin Watin yms jalkeen temppeli oli suorastaan saalittava. Takaisin tullessa paatimme kiertaa lahistolla olevia pikkukylia, ja ratkaisu oli vahintaankin loistava. Ihmiset olivat innoissaan kun saivat selittaa elamantyylistaan ja tyostaan mita tekivat(tosin Khmeriks mutta ei se nyt ole niin justiinsa). Tutustuimme mm. Riisin erottelukoneeseen, jota eras vanha mies esitteli erittain ylpeana, ja taytyy kylla myontaa etta aika vaikuttava laite se olikin. Seuraavassa kylassa tutustuimme kevatkaaryleiden valmistukseen, eli siis kuinka ne kaaryle kaaryleet leivotaan, toivottavastiu edes joku ymmarsi mitan tarkoitan :). Tyo kaaryleiden leipojille on erittain aikaa vievaa, tienatakseen puoli dollaria heidan pitaa valmistaa 200 lattya, vai mita nyt onkaan. Parhainta silti naissa kylissa oli pienet lapset, heidan ilo oli suurimillaan kun sai lyoda yla vitosen Barangin kanssa( Barang: ulkomaalainen, ei ehka niin imarteleva nimitys). Tuhansien "hello!!" ja "Bye Bye!!!" huutojen jalkeen ja noin 30km pyorailyn jalkeen paatimme syoda lounaan ja suunnitella iltapaivan ohjelmaa.

Paatimme lahtea etsimaan Bambujunaa, josta myohemmin lisaa. Matkalla "junalle" lyosimme nk. ancient house:ja jotka ovat erittain vanhoja taloja, joissa vielakin asuu alkuperaisia omistajia. Paatimme menna katsomaan ja siella olikin heti erittain suloinen mummeli vastassa, joka Lilyn mukaan puhui erittain hyvaa Ranskaa. Oma Ranskan kielentaitoni on hieman ruosteessa, joten jouduin tyytymaan Lilyn tulkkaukseen. Mummeli esitteli erittain innostuneena kaikkia vanhoja esineita ja kuinka niita kaytettiin, joka oli mielenkiintoista. Jannasti monet esineet olivat melkein vastaavia mita Suomen lahihistoriassa kaytettiin, same same but different.. Mummeli myos kertoi surullisemmasta puolesta, joka oli tietysti Pol Potin valtakausi. Han oli 7 sisaruksesta ainoa joka selvisi hengissa, hanen veljensa kuolivat leireilla, tyossa, sairauksiin yms. Talo muutettiin Pol Potin aikakautena eraanlaiseksi yleiseksi keittioks, mika oli yks syy siihen etta se oli viela ehjana, koska useimmat tuollaiset, paremman kastin talot poltettiin.

Taloilta jatkoimme matkaa bambujunalle ja sinne paastaksemme meidan piti ylittaa vanha rautatiesilta. Silta naytti erittain hyvakuntoiselta kaukaa katsottuna, mutta huomasin puolessa valissa etta ylityksesta tulee vahintaankin mielenkiintoista, eika polkupyora ainakaan helpottanut tilannetta. Sillalla huomasin myos etta ystavamme Ranskasta karsii korkeanpaikankammosta ja han jumiutui puoleen valiin siltaa. Mitaan pelkaamattomana Skandinaavina(paskanliekit, pulssi huiteli sadan paremmalla puolella, ja polvet loi tyhjaa) ja herrasmiehena(siitakaan en ole niin varma) paatin palata takaisin ja heittaa lilyn pyoran selkaani ja auttaa hanet toiselle puolelle, mika lopulta kavi oikein vaivattomasti. Kevyen kenttavittuilun jalkeen jatkoimme matkaa kohti bambujunaa.

Tassa vaiheessa lienee hyva selittaa mika tama mysteerinen Bambujuna on. Eli kyseessa on vanha rautatie jota paikalliset kaytttaa hyvakseen, rakentamalla virityksia, joissa moottorina toimii perus agrekaatti, alustana parit akselit ja siina se sitten onkin. Viritys muistuttaa vahan resiinaa, mutta on huomattavasti kevytrakenteisempi. Koska raiteita on vaaan yksi ja menijoita tietysti paljon. Joutuu se jonka resiinan paalla on vahemman tavaraa vaistamaan, jolloin kaytannossa koko paska nostetaan pois raiteilta penkereelle. Myos ensimmaisen sateen kahteen kuukauteen paasin todistamaan taalla, tietysti sade sattui tulemaan juuri puolessa valin junamatkaa ja juuri silloin kuin jouduimme myllaan hassakan pois raiteilta, onneksi kesa kuivaa minka kastelee.

Tallainen oli lyhykaisyydessaan vierailuni Battambangissa. Noin puolentoista tunnin paasta bussin pitais lahtea kohti Sisophonia kohti ja toivottavasti myos mina olen kyydissa. Alkuperaisena suunnitelmana oli kylla menna tasta suoraan Palinin rajakaupunkiin, mutta hetken tutkailtuani huomasin ettei siina ole mitaan jarkea. Ja Tiina voi lopettaa nauramisen siella, tiedan uhonneeni ylittavani rajan siella ja etta se tulee olemaan helppoa, mutta joskus mukavuudenhalu yllatti.

Naissa merkeissa nakemiin, seuraavaks laitan kuvaoksennuksen bangokiksta

edit. En tieda montako kertaa tama nakyy, johtuen tasokkaasta netista